Äiti



Mulla on ihan hirveä ikävä. Ihan tappavan kova ikävä, sisällä on tunne jolle ei ole maailmassa olemassakaan sanoja kuvaamaan sitä.
On niin paljon kerrottavaa, puhuttavaa ja kysyttävää. Joka päivä vaan enemmän ja enemmän oot mun mielessä ja pikkuhiljaa alkaa tuntua että hukun tähän suruun ja ikävään ja voimattomuuteen.

Kunpa saisin kuulla sun ääntä. Tuntuu että sydän pysähtyy aina kun Facebook ilmoittaa taas uudesta muistosta, jossa sä olet mukana. En pysty lukemaan meidän vanhoja viestejä, sydän halkeaa.

Raastaa niin paljon. Sattuu päähän kun pitää yrittää pitää itsensä kasassa joka päivä ja koko ajan. Pitää olla aina valmiina muita varten, mutta onko mulla ketään itseäni varten.
 Helvetti että haluan kuulla sun neuvoja ja saada just sun apua. Itkeä just sun sylissä ja haistaa sun tutun hajuveden tuoksun ja tuntea että oon turvassa.

En ole.

Kyllähän mä selviän, oon selvinnyt tähänkin hetkeen asti. Silti olisi niin ihanaa kuulla oikeasti sun itsesi suusta vastauksia, eikä niitä, mitä kuvittelen että sanoisit mulle kun itken sulle. Mutta en saa. En enää ikinä saa.

Vaikka meillä oli aikaa puhua ja hyvästellä ja sain kysyä ja kuulla ja oppia, silti kaikki on ihan kesken. Mä tarvitsen mun äitiä. Tarvitsen sut tukemaan, jankuttamaan ja olemaan ärsyttävä, välittävä äiti. Tarvitsen niin paljon.




Nyt on meneillään ihan liikaa.
 Pitää viedä Kelaan sitä sun tätä, soitella sinne ja tänne ja hoitaa aikuisten asioita, ihan kuin jo pelkästään surun käsittely ei olis tarpeeksi voimia vievää.
Pitää käydä lukiota, laittaa illalla kaikki vaatteet ja laukku valmiiksi, niin kuin oot opettanut, tehdä matikan, uskonnon, historian ja maantiedon tehtäviä, kuunella ja keskittyä tunnilla kun ajatukset on jossain siellä avaruudessa asti missä säkin.
Pitää opetella liikennemerkkejä, liikennesääntöjä, vaihteiden vaihtamista ja tiellä pysymistä tuulessa ja tuiskussa. Vaikka on ohjeet, mitä tulee tehdä kun auto lähtee liukkaalla käsistä, silti en tahdo pysyä tiellä.
Pitää nähdä kavereita, keksiä puhuttavaa, tekemistä. Pitää keksiä kiertoilmaisuja puolitutuille siitä mitä viimeisten kuukausien ajan mun elämässä on tapahtunut, koska haluan välttää kaikin mahdollisin keinoin sinusta puhumista. Ihmisten sääliä ja typeriä kysymyksiä. Tarkoituksettomia osanottoja.
Pitää kävellä kouluun ja takaisin, laittaa terveellistä ruokaa koska opin sulta kuinka tärkeää on syödä ravitsevasti että voi hyvin. Pitää käydä suihkussa ja maksaa laskuja. Pitää koti siistinä. Näyttää hyvältä, ja siltä että on hyvä ja pärjää.
Pitää käsitellä oman äidin kuolemaa kahdeksantoistavuotiaana.

Ensimmäinen syntymäpäivä kun en saanut sulta synttäripusua ja -halia. Korttia johon kirjoitit sun käsialalla onnentoivotukset. Tarkoituksellista, tärkeää lahjaa. Kirjoitusta Facebookiin mun lapsuudenkuvien kera.

En saanut edes nähdä sua. En saanut näyttää sulle että musta on kuitenkin kaiken helvetin jälkeen kasvamassa nuori aikuinen nainen.

Äiti musta tuntuu että mulla ei ole enää lupaa voida huonosti. Tuntuu ettei ole lupaa surra. Tuntuu että ajatellaan "Sä tiesit kyllä että sun äiti tulee kuolemaan, nyt on vihdoin aika jatkaa elämää".

Äiti mä en kestä kuulla kaikilta miten hienoa ja mahtavaa ja upeaa on että näin pian sun kuolemasta uskalsin koittaa palata kouluun. En halua kuulla miten mahtavaa on että saan asioita hoidettavaksi.
Äiti voitko kertoa niille; haluan kuulla sen että mulla on oikeus romahtaa. Haluan kuulla et mulla on oikeus surra. Oikeus itkeä. Oikeus olla sängynpohjalla. Oikeus välillä seota, huutaa ja paskoa juomalaseja. 
Äitiä voitko kertoa että haluan että musta pidetään huolta ja varmistetaan, että jaksanko nyt ihan oikeasti. Voinko muka oikeasti hyvin kun sanon niin, vaikka mun äiti on kuollut vasta reilu kaksi kuukautta sitten.

Mä tiedän kyllä että aika auttaa. Mä tiedän että mun äiti ei haluaisi että jään sängyn pohjalle. Mulle ei ihan oikeasti tarvitse sitä aina sanoa kun edes vähän näytän tunteita.

Antakaa mun itkeä. Kuunnelkaa vaan ja puristakaa lujaa.





Tiedän äiti kyllä että oot täällä meidän kanssa. Tiedän sen. Se lohduttaa. Anna mun silti kaivata sua.

Rakkaudella ja pohjattomasti kaivaten,

Sinun Tuuli